Maa 17. 2012 - onnenkoukku
Mitä on rakkaus? Rakkauden syvintä olemusta saan ihmetellä aina uudelleen. Sen syvällinen kokeminen ei liity aina kehenkään tai mihinkään. Voin kokea olevani rakkauden ympäröimä luonnossa liikkuessani, lenkkipolulla, töistä kotiin kävellessäni, arjen touhuja tehdessäni. Olen oppinut ja opetellut tuntemaan rakkauden oireita, nautintoa, hellyyttä, ymmärtämystä, iloa ja onnea. Rakkautta on siellä missä minulla on vapautta ilmaista omia tunteitani ja ajatuksiani. Kaikesta kauneudestaan huolimatta rakkauteen liittyy myös ahdistusta, uhrautumista ja kärsimystäkin.
Osallistuin tänään kevään ensimmäiseen juoksutapahtumaan. Juoksu tuntui matkan puolivälin jälkeen tuskaiselta. Askel painoi ja lantio tuntui laahautuvan perässä jossakin polvien korkeudella. Mieleni vaelteli rajallisuuden ja rajattomuuden äärilaidoilla. Tunsin, että en tänään kyennyt taistelemaan sille tasolle jossa olen joskus aiemmin ollut, vieläpä vähemmällä harjoittelulla.
Aiemmista kokemuksista seuraa omassa mielessä vertailua. lieneekö outoa sekään, että vertaan itsenäni kanssakilpailijoihin? Käyn sisäistä vertailua ja mietin mitä parempi tulos edellyttäisi viikko-ohjelmaani. Alituinen mittaaminen jatkuu päättymättä ellen keskeytä sitä tänään ja tässä. On myös yleistä olettaa, ellemme vertaa olemme jopa turtuneita emmekä edisty.
Milloin olen viimeksi kokenut rakastavaa suhtautumista omaan juoksuharrastukseeni? Liian usein lenkille lähtiessäni olen kiinnittänyt velvollisuuden tunteesta lenkkitossujen nauhoja. Parhaita hetkiä lenkkipolulla ovat viimeaikoina olleet lenkit rakkaani rinnalla arjen ajatuksia jakaen. Niissä hetkissä tavoitteena on ollut yhteinen aika ja asioiden jakaminen. Juoksuun tulee liittyä rakkauden oireita; nautintoa, iloa ja onnellisuuttakin. Vain ilman ehtoja ja vertailuja minulla on mahdollisuus rakastaa ja kokea rakkauden oireita.
Rakkaus kasvaa siellä missä sille annetaan tilaa ja hoidettu maaperä. Silloin voi nähdä sen kauneuden yhdellä silmäyksellä; taivaan ja maan, iltatähden tai aamulla lentoon nousevan lintuparven.
Rakkaani tule jo kotiin, odotan Sinua.
Avainsanat: juoksu, rakkaus
Luokassa Luokittelematon | Ei kommentteja »
Maa 4. 2012 - onnenkoukku
Sunnuntai aamu valkeni auringon paisteen helliessä lumisia katuja. Asfaltti pilkotti paikoittain lupaavasti. Valitsin juoksureittini poikkeuksellisesti pyöräteitä kierrellen. Viikon pitkän lenkin pituudeksi tuli 23km, keskivauhti 6:07 ja keskisyke 132. Tuosta kokonaissaldosta huolimatta kroppa ei tuntunut täysin nauttivan viimeisistä kilometreistä. Pitkiä lenkkejä on kertynyt viime viikkona suhteellisen vähän sairastumisesta ja muista ohjemista johtuen.
Minusta tuntuu, että olen löytänyt liikuntaan uuden nautinnollisen ulottuvuuden. Tällä hetkellä liikunnassa ei ole itselläni suurempia tavoitteita. Miten rentouttavaa onkaan tehdä se mikä tuntuu hyvältä.
Avainsanat: kevät
Luokassa Luokittelematon | Ei kommentteja »
Lok 7. 2011 - onnenkoukku
Silloin kun elämä on mallillaan ei ole suurempaa tarvetta pohdiskella sisäistä maailmaa ja sen kysymyksiä. Toisinaan, taas kun elämän suuremmat palaset etsiskelevät uutta paikaansa palaa näiden kysymysten äärelle. Oletko koskaan ajatellut, miten Sinä juoksua harrastava olisi selviytynyt elämän kriiseistä ilman juoksun antamaa voimaa ja hyvää mieltä? Itse pysähdyin miettimään asiaa jälleen tänään. Juoksin ruskansävyttämän luonnon keskellä lähes nirvanassa. Tunsin oloni vapaaksi melkeimpä kuin lapsena, jolloin vanhempani kehottivat lähtemään ulos “päästämään höyryt pihalle”. Lenkkeily on minulle rentoutumiskeino, josta nautin useimmiten hiljaa, puhumatta.
Mistähän tässä juoksussa kokonaisuudessaan onkaan kysymys? Siihen sisältyy niin paljon, etten sitä kykenisi ehkä koskaan täydellisesti kuvaamaan. Parasta itselleni on ollut tuntea miten juoksun rytmi tyynnyttää mieleni. Kuvittelen joskus olevani kuin viillihevonen ja juoksevani kohti taivaanrantaa. Toivon, että yhä useampi kokisi juoksun avulla näitä tunteita ja saavuttaisi niitä tavoitteita joita itse juoksulleen on asettanut.
Juoksun harrastajana koen välillä myös puuduttavia aikoja. Tällöin on aika antaa muiden tuulien huuhdella kasvoja ja kehoa, jotta uusi ilo löytäisi tiensä lenkkipoluilleni. Ajattelinkin ottaa tämän blogin ja sen mukana Teidät kaikki lukijat ystäväkseni jakamaan näitä juoksunmaksuisia päiviä.
Toivon, että tässä blogissa jakamani ajatukset kannustaisivat myös Sinua etsimään juoksusta samaa tyydytystä mitä itse olen kokenut.
Avainsanat: juoksu
Luokassa Lenkkeily, Luokittelematon | Ei kommentteja »